Suomesta varsinaisia konferenssiin osallistujia oli kymmenen. Ullariikka Koskela ja Mari Rusi-Pyykönen olivat FIDEAn viralliset edustajat konferenssissa. Suomalaisten pitämät mielenkiintoiset esitykset ohjelmaan kirjoitetussa muodossa olivat:

Nina Dahl-Tallgren, Doctoral student at Åbo Akademi in Vaasa. TIE (Theatre-In-Education) – a research project in Finland at Wasa Theatre (academic paper).

Heidi-Tuulia Eklund, MPhil, PhD Researcher, Department of Music, Arts and Culture Studies, University of Jyväskylä. Teacher’s professional growth and wellbeing in processes of drama and theatre education (academic paper).

Enni Junttila, PhD student in University of Jyväskylä, Finland and researcher at Niilo Mäki Institute. Drama educational reader’s theater as support and delight for slow readers (academic paper).

Miia Kaasinen, Ph.D., University of Helsinki and Anu Pyykkö, Ph.D., University of Helsinki.  Emotional support and classroom management in drama teaching – Two observation tools for observing drama activities (academic paper).

Jaana Keränen, University teacher, Doctoral Researcher, University of Oulu. Toddlers and the fox puppet feel compassion through playful drama (academic paper).

Ullariikka Koskela, MA, theatre teacher, Laajasalon opisto. Let’s find up our strength and build up a superhero character, (workshop).

Mari Rusi-Pyykönen, DA, educator, Wise President of FIDEA. When words fail, worn-down objects speak (academic paper).

Tuija Leena Viirret, Ph.D. (Educ.) Mika Terävä, M.A. University of Jyväskylä, Open University. FACES – Mistakes and other possibilities in face-work (performance lecture).

Tässä yhteydessä haluan vielä mainita Anna-Lenan vaikuttavan esityksellisen luennon:

Anna-Lena Østern, professor emerita, fakultet för pedagogik, Åbo Akademi universitet, Finland. Kaipiainens kappsäck – diffraktioner, sammanvävningar och affekt i minnen om karelare evakuerade 1944 (performance lecture).

Suomalaisia konferenssin osallistujia.

Konferenssin teemaksi oli valittu The Community of Disagreement. Keynote-esityksen teemasta pitivät sosiologi Lars Åsmund Laird Iversen ja STL:n (The Council for Religious and Life Stace Communities in Norway) neuvonantaja Nils Fredrik Skarre. Perspektiiviä teemaan he avasivat omasta työkontekstistaan. Iversen työskentelee uskonnon monimuotoisuuden, erimielisyyksien, demokratian, kansallisen identiteetin ja antirasismin parissa teologian uskonnon ja yhteiskunnan korkeakoulussa. Skarre taas työskentelee STL:n projekteissa yleensä yhteistyössä julkisen sektorin elinten ja uskonnollisten ryhmien kanssa. Projekteissa käsiteltäviä ​​ teemoja ovat mm. usko, kuuluminen, luottamus, kasvatus ja valvonta sekä uskonto voimavarana ja haasteena. Luennon jälkeisessä yhteiskeskustelussa nousi esiin kysymys, onko meillä kiire päästä erimielisyyden tilasta yksimielisyyteen pysähtymättä tarkastelemaan kysymystä eri näkökulmista. Onko yksimielinen yhteisö kuitenkin ihanne? Keskusteluissa tuotiin se, miten tärkeää on nostaa kysymyksiä näkyvästi esiin, jotta niistä voidaan keskustella. Keskustelun kautta erimielisyyden syyt voivat tulla ymmärrettäviksi, jolloin niitä on mahdollisuus myös ymmärtää syvemmin.

Konferenssin teema ei kulkenut selkeänä punaisena lankana ohjelman sisällöissä. Siten teeman käsittely ei monipuolistunut tai syventynyt päivien aikana. Vapaamuotoisissa keskusteluissa järjestäjät toivatkin esiin, että konferenssin teeman toteutuminen sisällöissä on vaikeaa. Draama- ja teatteriopetuksen toimijuuden kenttä on laaja ja monimuotoinen. Näin konferenssiin tulevilla ihmisillä on hyvin erilaiset tarpeet ja mielenkiinnon kohteet. Tämä näkyi mm. lähetetyissä abstrakteissa. Osaltaan tämän vuoksi teema jäi hieman irralliseksi, eivätkä sessioissakaan esitykset aina asettuneet saman aihealueen alle. Sinällään esitykset olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia.

Erimielisyyden yhteisö on tärkeä teema, niin yhteiskuntatasolla kuin erilaisten yhteisöjen piirissä. Se on sitä erityisesti tänä aikana, jolloin diversiteetti vaan lisääntyy, ja meiltä enenevästi odotetaan valmiuksia ja taitoja erimielisyyksien ymmärtämisessä ja käsittelyssä. Konferenssin keskustelujen jälkeen pysähdyin pohtimaan sitä, millä tavoin erilaisista näkemyksistä esim. teatteriopetuksen estetiikasta, arvoista, teoreettisista lähestymistavoista, tavoitteista ja käytännön sovellutuksista keskustellaan teatteri- ja draamaopetuksen oman yhteisön sisällä. Minkälaista keskustelukulttuuria on suosittu ja suositaan? Avoin, moniääninen ja rohkea keskustelu ja erimielisyyksien tarkastelu suuntaa tulevaan ja muutokseen. Toive yksimielisyydestä taas vahvistaa totutun ajattelun ja käytännön raameja. Kun käännän katseen hetkeksi taaksepäin, voin muistaa, miten fidealaisista mm. Hannu Heikkinen jo 1990-luvulla ehdotti rakentavaa ja kriittistä keskustelukulttuuria, joka ei lakaise näkemyksellisiä erimielisyyksiä maton alle.

Konferenssi tarjosi paljon muutakin kuin sen, minkä virallinen ohjelma sisälsi. Kaikki epäviralliset kohtaamiset olivat bonusta. Konferenssitilan käytäväkeskusteluissa käytännön, tutkimuksen ja taiteellisen käytännön toimijoiden kohtaamiset olivat erittäin tärkeitä. Päivien aikana syntyneillä ammatillisilla keskusteluilla on tapana rikastuttaa ja motivoida omaa työskentelyä. Tänäkin vuonna epävirallisissa kohtaamispaikoissa luotiin pohjaa verkostoitumiselle sekä rakennettiin hedelmällistä maaperää mahdolliselle tulevalle yhteistyölle. Konferenssit ovat korvaamattoman tärkeitä oman alan verkostoitumisen paikkoja.

Ohjelmaan sisältyi myös esityksiä. Koko konferenssin käynnisti kahden lyömäsoitinopiskelijan vahva rumpuesitys In relation. Samat opiskelijat myös päättivät konferenssin yhteisellä rumpuesityksellään. Tiistain lounastauolla osallistujat yllätettiin yliopiston liiketeatterin opiskelijoiden esittämällä tanssiesityksellä, joka oli suunniteltu Tshehovin Kolmen sisaren pohjalta. Esitys oli innovatiivinen, monikerroksinen ja täynnä energiaa.

Lähellä sijaitsevassa teatterisalissa draama- ja teatteripedagogi, yliopistonlehtori Remi Johansen Hovdan esitti vaikuttavan omaelämäkerrallisen drag-performanssin taiteilijanimellään Nabi Yeon Geisha. Hovdan opettaa drag-taidetta OsloMetin estetiikan laitoksella. Opintojen aikana opiskelijat saavat käytännöllisesteettisen perustan drag-genreen taiteellisena ilmaisuna ja viihteenä.

Vapaamuotoista sosiaalista iltaohjelmaa oli sunnuntaista tiistaihin. Sunnuntai-iltana oli ”come together” -tapaaminen suuressa varastohallissa toimivassa ravintola Vipassa. Sen suuri terassi aivan veden äärellä satama-alueella, ja ravintolahallissa toimivat monikulttuuriset katukeittiöt tarjosivat loistavat puitteet yhteiselle kokoontumiselle. Maanantai-iltana kokoontuminen oli rustiikkisessa Mekaniske verksted -ravintolassa, joka sijaitsi vanhassa punatiilisessä rakennuksessa. Sen lukuisat vehreät lasiterassit tarjosivat suojaa sateelta.

Nordisk Drama Tidskrift –toimituskunnan tapaaminen pidettiin Vipassa ja kokous Mekaniske verkestedissä. Oli erittäin antoisaa keskustella kasvokkain lehden tulevista teemoista, joista seuraava joulukuussa ilmestyvä numero käsittelee ohjaajuuden (Leadership) käytännön haasteita ja eettisiä kysymyksiä.

Tiistai-iltana oli konferenssin perinteinen juhlaillallinen. Se toteutettiin purjelaiva S/V Legendalla, jonka kyydissä purjehdimme Oslonvuonolle. Ruokailun ohessa kunkin maan osallistujat opettivat yhden laulun yhteisesityksenä muille; suomalaiset opettivat suutarireissusta kertovan Piupali paupalin. Konferenssipäivinä jäi vielä aikaa tutustua Oslon keskustaan, kaupungin keskeisiin nähtävyyksiin ja museoihin.