[et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Images” _builder_version=”4.16″ custom_padding=”1px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2022/03/FIDEA-lehti-testi-1350-×-300-px.png” title_text=”FIDEA-lehti-testi (1350 × 300 px)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” locked=”off” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Kati Outisen muistelmakirja on näyttelijän ja teatterikorkeakoulun opettajan oman työn tutkimusta. Todellisuudenmukaisessa dokumentoinnissaan ja tarkassa analyysissään se rakentaa välitöntä, laaja-alaista ja syvällistä kuvaa ammatillisesta ja persoonallisesta taiteilijuudesta. Se sanoittaa havainnollisesti toimintaa ja valottaa sen taustalla olevaa ajattelua, antaa arvokasta tietoa ja luo kunnioituksen ja innoituksen ilmapiiriä.
[/et_pb_text][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” locked=”off” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ min_height=”304.2px” custom_margin=”||||false|false” custom_padding=”1px|||||” global_colors_info=”{}”]
Luulen tavoittavani jotain Kati Outisen näyttelijäntyön ytimestä, kun sanon, että tunnen hänet Lissun, Ilonan, Iiriksen ja Irman, Tiinan/Ilmin ja Marian ilmestyksen näyttelijäntyön ohjaajan kautta. Ja nyt tunnen hänet myös muistelijana, jossa ovat läsnä hänen eriaikaiset minänsä, ympärillä tärkeät ihmiset, teatteri ja lähihistoria, verkostoissa rakentunut taiteilijuus. Kirjassa, lehtihaastatteluissa ja kirjamessuilla tallennetulla videolla tulee esille ihmisyyden parhain päin ymmärtäminen ja vilpitön jatkuva oppimisen ilo.
Outisen perhe tarjosi kuvataideharrastukselle hyvän perustan. Äiti Kira Outinen oli kuvataiteen opettaja ja tutki väitöskirjassaan lasten piirustuksia. Isä teki ammatikseen kuvia painajana, kävi kuvataidenäyttelyissä ja maalasi kuvan Katista 13-vuotiaana lukemassa.
Perhe kävi ulkomaanmatkoillakin taidemuseoissa, Roomassa, Napolissa ja Firenzessä. Kati aloitti kahdeksanvuotiaana klassisen baletin tanssiharjoitukset Margareta von Bahrin ryhmissä ja myöhemmin modernin tanssin Raatikon tunneilla.
[/et_pb_text][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Ensimmäinen teatterin oppimisen paikka Kati Outiselle oli Ilmo Nukarisen, Oulunkylän yhteiskoulun äidinkielen ja puhetaidon opettajan vetämä Nuksun Muksut -näytelmäkerho, koulun harrastajateatteriryhmä kaksitoistavuotiaasta abivuoteen. Teatteriryhmässä toimiminen oli kokonaisvaltaista: improvisaatioharjoituksista edettiin esityksiin, kirjoitettiin yhdessä näytelmätekstejä, annettiin palautetta kanssaesiintyjille, osallistuttiin ohjaamiseen, lavastettiin ja puvustettiin esityksiä muidenkin opettajien avustuksella, musiikinopettaja oli Oulunkylän Pop & jazz -opiston Klaus Järvinen.
Kati Outinen oli mukana ohjauksen ja liikunnan suunnittelussa ja esitti pääosaa ”Robin Hood” -näytelmässä, joka palkittiin Seinäjoen harrastajateatterikesässä 1977. Kuoro ja musiikkikerho olivat myös tärkeitä, Kati soitti alttonokkahuilua barokkiyhtyeessä, ja soittotaito palautui vielä muistisairaudesta kertovaan esitykseen. Savipajat ja käsityökerho kuuluivat koulun toimintaan, ompelu oli tuttua kotoakin ja virkkaaminen on Katilla aina kuulunut elokuvanteossa odotteluun.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ custom_margin=”3px|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”0px||2px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Puinen sopraanonokkahuilu ja nuotinlukutaito on kulkenut minunkin mukanani seurakunnan musiikkikerhosta asti. Lukion äidinkielen opettaja Lippo Lahti opetti kirjoittamaan ja analysoimaan kirjallisuutta. Teatteriin ja loimaalaisen kuvataiteilijan Alpo Jaakolan näyttelyyn meidät vei kuvataiteen opettaja. Tyttäreni halusi alakoululaisena opastaa minua Turun taidemuseon Helene Schjerfbeckin näyttelyssä käytyään katsomassa sitä koululuokkansa kanssa.
Nuoruuden autenttisuutta
Kati Outiselle vuosi 1979–1980 merkitsi moninkertaisesti näyttelijänuran alkua: hän esiintyi elokuvan ”Täältä tullaan elämä” Lissun roolissa, sai ajokortin ja valmistui ylioppilaaksi, mutta tärkeintä hänelle oli pyrkiminen ja pääsy teatterikorkeakouluun.
[/et_pb_text][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Elokuvan tekoa Kati Outinen kuvaa kirjassaan seuraavana mahtavana oppimisen paikkana. Hän kertoo lukeneensa elokuvan käsikirjoituksen vasta roolin saatuaan ja se teki toisen käsikirjoittajan Yrjö-Juhani Renvallin kokemuksiin pohjautuvana jo vaikutuksen. Elokuvan tarkkislaiset olivat uudenlaisia elokuvahenkilöitä suomalaisessa elokuvassa. Lissu roiseine repliikkeineen herätti pahennusta aikana, jolloin v-sana ei ollut vielä muuttunut välimerkiksi. Kati Outinen kertoo vaistomaisesta metodinäyttelemisestään, johon kuului roolivaatteiden käyttäminen kuvausten ulkopuolellakin. Hän analysoi Lissun roolia uudenlaisena itsenäisenä nuorena naisena, joka huolehti pienemmistä sisaruksistaan uhriutumatta, yrittämättä miellyttää ketään. Oppiminen ulottui omaan elokuvanäyttelemiseen turvallisessa ilmapiirissä saadun ohjauksen lisäksi kameratekniikkaan, valaistukseen, lähikuvien intensiivisyyteen ja suurten eleiden välttelyyn, siihen, miten pieni ilmeen, tunteen tai tahdon ulkoinen ilmaisu kameran edessä riittää. Muiden elokuvantekijöiden työskentelyn tarkkailu opetti myös paljon ja muutti ryhmän jäseneksi.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”||8px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Elokuvantekokokemuksiin liittyvistä #metoo-keskustelusta tuttuun nuoren naisnäyttelijän kohtelusta ja tympeistä ensi-iltabileistäkin Kati Outinen kirjassaan kertoo. Elokuvanteon rinnalla elämässä kulki koulu ja tanssiharrastus, ylioppilaskirjoitukset ja ajokortin mahdollistama irtautuminen kotoa. Kaikki liittyi siihen, että Kati Outinen halusi teatteriin näyttelijäksi!
Minua kiinnostaa monitahoinen taustatyö, jota Kati Outinen kertoo tehneensä elokuvan käsikirjoitukseen tutustumisen yhteydessä ja kuvausten aikana. Näen sen analogisena sille, miten omassa elämässäni hankin taustatietoja ennen elokuvan katsomista vuonna 1980 – eräänlainen kohtaaminen aihepiirin ja sen käsittelemisen kautta. Etsin uutta työtä, jotain missä voisin käyttää koulutussuunnittelijan tehtävissä sivummalle jäänyttä teatterikiinnostustani. Ajattelin opettajan pedagogisten opintojen suorittamista seuraavana syksynä. Hakeuduin Turun kaupungin Luovan toiminnan ohjaajakurssille draamaoppiin. Luin myös Matti Mäkelän kokemuksistaan tarkkailuluokan opettajana kirjoittaman esseen ennen elokuviin menoa – ja ennen teatterin tutkimusta ja yliopistonopettajuutta.
[/et_pb_text][et_pb_blurb image=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2022/03/kirjamessuilla-2021.jpg” alt=”Kati Outinen kirjamessuilla 2021″ disabled_on=”off|off|off” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” text_orientation=”center” locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Kati Outinen, Kirjamessuilla 2021
[/et_pb_blurb][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Teatteria oppimassa
Kati Outinen kertoo kirjassaan innostuneensa jo teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön pääsykoetehtävistä, raatilaisista ja muista hakijoista. Hän aloitti Teatterikorkeakoulussa Eero Melasniemen rehtorikaudella ja jatkoi Jouko Turkan johtamassa koulussa. Kirjamessuilla 2021 hän sanoi, että oli kiinnostavaa päästä kokemaan kahta erilaista teatterikoulutusta, mutta piti yhdistävänä Stanislavskin oppeja, näyttelijäntyössä aina keskeistä impulssi-reaktio-työskentelyä ja kokonaisvaltaista fyysistä toimintaa. Kirjassa hän kuvaa, miten hänen suhtautumisensa Jouko Turkan opetusmetodeihin muuttui kriittiseksi hänen omasta suosikkiasemastaan huolimatta.
Minuakin kiinnosti Jouko Turkan teatterikorkeakoulutuksen pedagoginen uudistaminen, etenkin eri vuosiluokkien opiskelijoiden osallistuminen teatterituotantoihin. Pääsin syksyllä 1983 seuraamaan hänen työskentelyään ”Tuhannen ja yhden yön tarinoiden” harjoituksissa, ja muistan yllättyneeni, kun Turkka antoi myös myönteistä palautetta nuorille näyttelijöille.
Kati Outisen teatterikorkeakouluaikaan kuului myös rakastuminen opiskelutoveriin, avioliitto ja muutto omaan kotiin. Valmistumista näyttelijän ammattiin keväällä 1984 seurasi ensimmäisen vakituinen työpaikka oli itsenäisessä kiertävässä ryhmäteatterissa KOM-teatterissa. Kiinnitysajan alkuvaiheessa syntyi lapsi. Kaksi vuotta myöhemmin Kati jäi tyttärensä Iidan yksinhuoltajaksi.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”||8px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Näyttelijänä teatterissa ja elokuvissa KOM-teatteri on ollut minulle tuttu jo 1970-luvun alun laulu- ja teatteriesityksistä ja myöhemmin klassikoita ja nykynäytelmiä. Kati Outisen teatterikiinnityksen kymmeneen vuoteen kuului Joni Skiftesvikin ”Pystyyn haudattu”, jonka ensi-ilta oli vuonna 1986; näin sen kiertueella kirjailijan kotiseudulla lähdettyäni töihin Oulun yliopistoon. Helsingissä kävin katsomassa Orvokki Aution Pesärikko-esityksen (1989), jonka tekemisestä KOMin ohjaajan ja ensemblen kesken ja oman näyttelijäntyönsä kehittelyn vaiheista Kati Outinen kertoo hyvin havainnollisesti kirjassaan. Se oli menestys, sitä esitettiin kolme vuotta, 200 esitystä, ja se edusti hänelle teatterityöammatin iloa, nautintoa ja haasteita.
Tunnen kuitenkin Kati Outisen näyttelijäntyön paremmin elokuvista, ja ne lomittuvat kirjassakin teatterityön kanssa. Aki Kaurismäki halusi vuonna 1985 ohjaajana uuden elokuvansa pääosiin Kati Outisen ja Matti Pellonpään, ja he tutustuvat noihin aikoihin ollessaan mukana Anssi Mänttärin elokuvassa. Kaurismäen ”Varjoja paratiisissa” -elokuvan tekijöistä löytyi sitten se ehdoton sielunkumppanityöryhmä, jonka kanssa oli aina ilo tehdä töitä.
[/et_pb_text][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Keväällä 1989 Aki Kaurismäen työryhmä kuvasi köyhän elokuvan traditiossa kolmessa viikossa Kati Outisen omimman elokuvan ”Tulitikkutehtaan tyttö”. Sen roolihenkilö Iiris Rukka, yksinäinen puurtaja näyttelijän liian ahtaissa kengissä on lakonisessa ilmaisussaan kokonainen ihminen unelmineen. Iiriksen roolin yhteydessä Kati Outinen kertoo näyttelijänfilosofiastaan. Hän on näyttelijänä toiminut tavalla, jonka hän on löytänyt kielennettynä vuonna 2004 japanilaisen näyttelijän Yoshi Oidan kirjan Näkymätön näyttelijä suomennoksesta: yleisön on nähtävä kuu, ei sitä osoittavaa sormea.
Vuonna 1991 KOM-teatteri kiersi Pohjois-Suomea. Maaliskuussa Kati Outinen kävi Pariisissa katsomassa ”Tulitikkutehtaan tyttö” -elokuvan paikallisen yleisön kanssa.
[/et_pb_text][et_pb_blurb image=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2022/03/FIDEA-lehti-testi-1350-×-300-px-1.png” alt=”Kati Outinen kirjamessuilla” disabled_on=”off|off|off” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” text_orientation=”center” locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Yksityiskohta kirjan kannesta
[/et_pb_blurb][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”||8px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Omille teille ja taiteilijuutta laajentamaan
Vuonna 1994 Kati Outinen irtisanoutui KOM-teatterista, mutta oli mukana Isänmaallinen ilta -esityksissä. Työttömyyteen löytyi vierailutehtäviä ja animaatiodubbausta ja ravintolateatteria. Helsingin kaupunginteatterin ”West Side Storyn” Anybodyn rooli toi mukanaan ensin tanssiharjoitukset, sitten näyttelijäntyö ja esitykset vuoden kiinnityksen. Elokuvassa ”Pidä huivista kiinni, Tatjana” Matti Pellonpään roolihenkilö tapaa Kati Outisen virolaisnaisen.
Seuravana vuonna Aki Kaurismäki lupasi käynnistää uuden elokuvan ”Varjoja paratiisissa” – elokuvan Nikanderin ja Ilonan tarinasta, ja sitä sovitettiin teatterityön rinnalle. Elokuva peruuntui, kun Matti Pellonpää kuoli heinäkuussa 1995. Roolit kuitenkin käännettiin niin, että pääosaan tuli
Kati Outinen. Astumista Matti Pellonpään saappaisiin Kati perustelee kirjassa kertomalla heidän tavastaan mielikuvitella elokuvantekoon kuuluvan odotuksen aikana ”miten nää toimis, jos tapahtuis näin” – draaman perustekniikkaa! Elokuvan ”Kauas pilvet karkaavat” tekemisestä kerrotaan lähteinä Kati Outisen omat kalenteri-, käsikirjoitus- ja työpäiväkirjamerkinnät.
[/et_pb_text][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Teatteriyhteistyön rinnalla Kati Outinen aloitti vuonna 1998 tiimikäsikirjoittamisen opiskelun. Elokuvan juurille hän palasi omien sanojensa mukaan Aki Kaurismäen mustavalkoisessa mykkäelokuvassa ”Juha” (1999) Marjan roolissa. Kati Outinen kirjoitti radiosarjaa ”Onnen kauppaa” vuosina 1999–2002 ja televisioon mm. ”Salattuja elämiä”. Samaan aikaan hän tankkasi hyviä teatteriesityksiä ja odotti aloitetta, johon voisi mennä mukaan. Syksyn 2000 ”Lapualaisoopperan” tuotanto vei yhteistyöhön Teatterikorkeakoulun nuorten opiskelijoiden kanssa ja poiki kameranäyttelemisen opetusta.
Elokuva vei kuitenkin edelleen: Aki Kaurismäen ”Mies vailla menneisyyttä” tarjosi syksyllä 2001 Kati Outiselle Pelastusarmeijan sotilaan Irman roolin. Muistinsa menettäneen miehen roolissa on Markku Peltola. Kirjassa kerrotaan roolin taustatyöstä ja elokuvan kuvauksista oikeiden asunnottomien kanssa. Elokuvasta tuli menestys. Kirjassa kerrotaan myöhemmin Kati Outisen matkoista eri puolille maailmaa ja matkasta Cannesin elokuvajuhlille, hakemaan parhaan naisosan esittäjän palkintoa Irman roolista elokuvassa. Koko Kaurismäen työryhmä palkittiin Grand Prix -palkinnolla.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”||8px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Näyttelijäntyön opettajana
Tammikuussa 2002 Kati Outista pyydettiin Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön lehtorin virkaan, hän hoiti sitä lukuvuoden ja hänet valittiin näyttelijäntyön professoriksi, missä hän toimi vuosina 2003–2013. Teatterikorkeakoulun opettajana hän pyrkii noudattamaan opiskelijoita kuuntelevaa ja heille erilaisia mahdollisuuksia avaavaa ja omiin vahvuuksiinsa uskovaa metodia ja pyrki kehittämään koko työyhteisöä ja pedagogiikkaa.
Sain hänen opetuksestaan omakohtaisen kokemuksen, kun tunnistin vuonna 2013 Kiasmassa Eija-Liisa Ahtilan näyttelyssä Kati Outisen ”Marian ilmestys” -videoteoksessa ohjaamassa tai opettamassa Mariaa enkelin ilmoituksen vastaanottajana esittävää näyttelijää. Pysähdyin sen ääreen. Ohjaaja on videolla aidosti ja samaa tilannetta hengittävän läsnä, hän on hienovarainen tarkkailija ja ilahtunut opiskelijan suorituksen hyväksyjä – opettajan ihanne toteutuneena.
Esitystaidetta ja lausuntaa
Kirjassaan Kati Outinen kertoo vielä töistään, joissa hän on ollut tuottaja, käsikirjoittaja, ohjaaja, lavastaja, puvustaja ja näyttelijä. ”Niin kauas kuin omat siivet kantaa” on Kati Outisen kirjoittama kiertuemonologi muistisairaudesta. Helene Schjerfbeck -aiheinen ”Minä maalaan teidät kaikki” on hänen tyttärensä, dramaturgi Iida Hämeen-Anttilan (nyk. Koro) kirjoittama teksti, josta tanssitaiteilija Annatuuli Sainen kanssa Teatteri Jurkassa ja taidemuseo Kiasmassa esitettynä on tullut dialogi ja omakuva, taiteilijuuden pohdinta.
[/et_pb_text][et_pb_blurb image=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2022/03/FIDEA-lehti-testi-1350-×-300-px-675-×-300-px.png” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” text_orientation=”center” global_colors_info=”{}”]
Kuva kirjan kannesta
[/et_pb_blurb][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]
Kati Outinen on monialaisessa teatteriesitysten tekemisessään palannut juurilleen. Yhdessä lehtihaastattelussa hän sanoo omasta tekotavastaan, että hänelle luontevinta on tehdä kohtaamalla ihmisiä. Todellisia kohtaamisia Kati Outinen haluaa vaalia.
Mutta joskus kohtaaminen voi tapahtua toisin: Tunnen Helvi Hämäläisen kirjailijantyön hänen romaaninsa Sää-dyllinen murhenäytelmä tutkijana. Kati Outinen näytteli kätilön roolin siitä tehdyssä elokuvassa ja kirjoitti ja ohjasi Helvi Hämäläisen runoista ja päiväkirjamerkinnöistä lausuntaesityksen ”Kaiken omistaisimme, jos muistaisimme unemme”, joka vieraili Kajaanin Runoviikolla 2018. Valitsin Helvi Hämäläisen runoja lausuttavakseni oman puheopin opettajamme, Turun yliopiston lehtorin ja lausujan Kaija Tuomisen, kunniaksi syksyllä 2019.
Kati Outisen muistelmakirja on näyttelijän ja Teatterikorkeakoulun opettajan oman työn tutkimusta. Todellisuudenmukaisessa dokumentoinnissaan ja tarkassa analyysissään se rakentaa välitöntä, laajaalaista ja syvällistä kuvaa ammatillisesta ja persoonallisesta taiteilijuudesta. Se sanoittaa havainnollisesti toimintaa ja valottaa sen taustalla olevaa ajattelua, antaa arvokasta tietoa ja luo kunnioituksen ja innoituksen ilmapiiriä.
[/et_pb_text][et_pb_blurb image=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2022/03/kirjamessuilla-2021-2.png” alt=”Kati Outinen kirjamessuilla” disabled_on=”off|off|off” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” text_orientation=”center” locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Kati Outinen, Kirjamessuilla 2021
[/et_pb_blurb][et_pb_text _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Artikkelin kuvitus
Kannen piirrokset: Kati Outinen (4-v.)
Kannen kuva: Antti Haanpää
Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen
Kuvankaappaukset Kirjamessuilta 2021
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px|||||” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.16″ custom_margin=”50px||||false|false” custom_padding=”0px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”||||false|false” box_shadow_style=”preset1″ global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_blurb title=”Pirjo Vaittinen” image=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/PVaittinen-kirjoittajakuva.jpg” alt=”Pirjo Vaittisen kirjoittajakuva” image_icon_width=”128px” content_max_width=”1100px” _builder_version=”4.16″ header_level=”h6″ header_font=”|700|||||||” header_text_align=”center” header_font_size=”30px” body_font=”||||||||” body_text_align=”center” body_font_size=”19px” body_line_height=”1.3em” text_orientation=”center” custom_padding=”|12px||12px|false|false” border_color_all=”#FFFFFF” border_radii_image=”on|70px|70px|70px|70px” box_shadow_style=”preset4″ box_shadow_horizontal=”0px” box_shadow_vertical=”0px” image_max_width=”128px” locked=”off” global_colors_info=”{}”]
Kirjoittaja on teatteritieteen tutkijaopintoja harjoittanut filosofian tohtori ja eläkkeellä oleva
äidinkielen ja kirjallisuuden opettajankouluttaja, joka edelleen innostuu teatterista ja draama- ja
teatterikasvatuksesta.
[/et_pb_blurb][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]