“Miten niin Sumppi ei tuu enää harkkoihin?” – Suomen draama- ja teatteriopetuksen liitto ry

[et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” custom_css_main_element=”align-items: center;” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2023/11/sumppi-aloituskuva-.jpg” title_text=”sumppi aloituskuva” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_margin=”60px||||false|false” global_colors_info=”{}”]

Syksy 2021 iski teatteriryhmästämme ilmat pihalle. Kirjaimellisesti. Taidekoulu Estradin teatterilinjan syventävien opintojen ryhmän maanantain harjoituksista puuttui yksi. Mustaan laatikkoon asettui asumaan epäusko, suru ja epätietoisuus tulevasta. Harjoitukset päättyivät siihen, että menimme pullapalan ja kahvikupillisen kanssa onnettomuuspaikalle, jossa “tarinan pakotti esiin objekti, joka varasti yhteisen jäljellä olevan ajan”.

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-3.png” title_text=”Sivunvaihto (3)” admin_label=”Kuva” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ make_equal=”on” _builder_version=”4.18.0″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” custom_css_main_element=”align-items: center;” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Voisiko joku nyt rauhallisesti kertoa, mitä helvettiä on tapahtunut?”

Tapahtui asia, jota kukaan ei halua tapahtuvan omalle kohdalleen. Runopoika, läpänheittäjä, hattumaestro ja kahvimaisteri Roope Kalanen oli poissa. Sanavarastoomme oli tunkeutunut maailman vaarallisin sana, jonka ääneen sanominen olisi repinyt kaiken normaalin silpuksi. Teatteriryhmämme oli kaikesta huolimatta pakko elää tapahtuneen kanssa ja aloittaa uuteen normaaliin rämpiminen. Äärimmäinen hätä keksi keinot ja syntyi ajatus autofiktiivisestä näytelmästä, jonka päähenkilönä olisi Sumppi.

Roope antoi Sumpille luonteen ja punaisen pipon. Sumppi puolestaan antoi meille teatterin työkalupakin, josta löytyi pelastusrengas surutyöhön ja Roopen kirjoittamien kesken jääneiden tarinoiden kertomiseen. Sumppi uskalsi käyttää sanoja.

[/et_pb_text][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Kävin nukkumaan, kasvan koiranputkee, heitin veivit, potkaisin tyhjää, vaihdoin hiippakuntaa, heitin lusikat nurkkaan ja pyyhkeen kehään, siirryin oikosääristen pataljoonaan, muutin ikkunattomaan yksiöön ja vedin töpselin seinästä. Liityin taivaan kirjoituspiiriin.”

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-4.png” title_text=”Sivunvaihto (4)” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Olis hyvä, jos palaisitte mahdollisimman nopeasti vaan ihan normaaliin.”

Näin sanoi työterveyspsykologi ja oli väärässä. Vanhaa normaalia ollut enää olemassakaan, eikä uutta normaalia ollut vielä löytynyt. Teatteriharjoitukset tutussa mustassa laatikossa jatkuivat harjoitus ja kahvikupillinen kerrallaan. Palasimme harjoituksissa helppoihin ja lihasmuistissa oleviin perusharjoituksiin. Kävelimme tilassa maratonin askel kerrallaan. Entisiä teatterilinjalaisia käveli ovesta takaisin.

NIILO: “Mustaan laatikkoon palaaminen ei ollut helppoa. Musta laatikko, joka oli täynnä ystäviä ja teatterin tekemisen fiilistä tuntui todella tyhjältä ja normaalia mustemmalta. Estradin hieman kumisen hajun haistaminen pitkän tauon jälkeen, sai minut tajuamaan miten kaikki oli ihan niin kuin ennen vanhaan, mutta mikään ei ollut ennallaan.”

Meillä oli käytössämme Roopen päiväkirjoja, tekstejä ja muistiinpanoja. Niistä ja harjoitusten arkisista tapahtumista muodostui tukirakenne, jonka päälle uskalsimme kokeilla näytelmän ideaa. Roope oli poissa ja silti paikalla. Se tuntui normaalilta.

VILMA: “Estradi on täynnä muistoja Roopesta. Useat kerrat tehdessämme kohtauksia ja ideoidessamme uutta, keskustelut kääntyivät muisteloinniksi Roopesta ja kaikista hassuista jutuistamme.”

Roope oli kirjoittamassa ensimmäistä novellikokoelmaansa. Hän oli päättänyt, että kirjoittamisesta tulisi hänelle ammatti tavalla tai toisella. Teatteriryhmä teki päätöksen, että Sumppi tekisi Roopesta kirjailijan. Näytelmän päähenkilö Sumppi jättäisi perinnöksi rohkeutta sanoa sanoja, tahtoa olla toisen tukena ja luvan olla oma itsensä. Tiesimme, että näytelmän käsikirjoittaminen ja harjoitteleminen olisi upottava suo, jonka rämpimiseen ei olisi valmiita karttamerkkejä. Jokaisen suru ja menetys olisi erilainen, eri päivinä ja eri vaiheissa. Sensitiivisyys, aito läsnäolo ja empatia olivat arvot, jotka pitäisivät kaikki turvassa. Huonoinakin päivinä.

“Me luvattiin katsoa Sumppia rakastavalla katseella. Ja me katsottiin Sumppia rakastavalla katseella, koska oltiin luvattu.”

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-1.png” title_text=”Sivunvaihto” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.18.0″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” custom_css_main_element=”align-items: center;” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Jos meillä ei olisi tätä ikävää, ei olisi ollut rakkauttakaan.”

Päätimme tehdä koko Sumpin prosessin ryhmäkeskeisesti. Näytelmän kantaesitys olisi fiktioon puettu matka ryhmä henkilökohtaisesta surutyöstä, ystävän menetyksestä ja uuden normaalin etsimisestä. Koko ryhmä koki tärkeäksi sen, että teatteriharjoituksissa sai olla oman surunsa kanssa rehellinen, ettei sitä puristettu mihinkään muottiin.

NOORA: ”Sellaisen yhteisön varaan on helppo laskeutua kannateltavaksi, surra surua ja tehdä samalla taidetta sekä koittaa elää tavallista elämää. Vaikka mikään ei ole enää tavallista. Ei ole mitään tavallista elämää.”

Harjoituksissa riitti tunteita laidasta laitaan. Jokaisen oman tilan tarve vaihteli päivästä riippuen. Joskus surun sanat ampuivat seiniin reikiä, katosivat kokonaan tai olivat siansaksaa. Joinakin päivinä suru hiippaili teatterisalin ovesta ulos hengittelemään. Empatia teki kosteikkoja kaikkien silmiin. Kaikkien kirosanavarastot tyhjenivät pikkuhiljaa. Ohjaajan roolini venyi ja paukkui, mutta vastuun paino pysyi painavampana kuin koskaan aikaisemmin. Isoin haaste oli siinä, että osasi kannatella omaa sekä muiden surutyötä oikealla tavalla ja mahdollistaa samalla siitä näytelmän syntyminen. Harjoituksissa oma syvin suru oli laitettava hyllylle odottamaan parempia aikoja. Kotimatkalla pysähdyin usein samalle Mikkelintien bussipysäkille ja itkin kunnolla. Silti itkua riitti vielä harjoituksiinkin.

AAPO: “On olemassa paljon mukavia tapoja ryhmäytyä ja oppia tuntemaan toisensa, mutta harva asia yhdistää ihmisiä yhtä tehokkaasti kuin yhteinen, jaettu kärsimys. Suru ja ikävä kaatavat suojamuurit alas ja yhtäkkiä sitä huomaa avautuvansa helpommin kuin koskaan. Kun haavat on laastaroitu ja itketty yhdessä, on helpompaa nauraa ja perseillä yhdessä, isona teatteriperheenä.”

VILMA: “Meillä kaikilla oli yhteinen kokemus menetyksestä. Olen siitä onnellinen, ettei minun tarvinnut jäädä yksin suruni kanssa.”

“A-luokan surulle ei oo tilaa tässä maailmassa. Tässä maailmassa myydään vaan nopeeta B-luokan surua.”

[/et_pb_text][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2023/11/sumppi-1.jpeg” title_text=”sumppi 1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto.png” title_text=”Sivunvaihto” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Sanat satuttavat, mutta enemmän satuttaa sanojen pelko.”

Käsikirjoituksen ensimmäinen versio rakentui yhteisöllisesti, vaikka käsikirjoituksenrakenteen vastuu oli minulla ja käsikirjoittamista opiskelevalla Nooralla. Roopen tekstit olivat mukana koko ajan, niiden kautta kaikki olivat dialogissa Roopen kanssa. Jokainen kirjoitti yhteiseen materiaalipankkiin päiväkirjamaisesti asioista, jotka nousivat itselleen mieleen. Samalla kaikki pysyivät kartalla toinen toistensa tunteista ja ajatuksista. Teatteriryhmässä oli avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, joten jokaisen ajatuksille oli tilaa. Materiaalipankki täyttyi tajunnanvirtakirjoittamisella. Aakkosista kypsyi sanapuuroa. Jokainen heitti materiaalipankkiin tutkittavia aiheita, otsikoita ja sanoja. Kaikki kirjoittaminen oli tässä vaiheessa hunnutettu suruprosessilla.

NOORA: “Ensin kirjoittaminen oli tapa käsitellä surua. Haluan painottaa, että se ei ollut näytelmän kirjoittamista, vaan se oli surun käsittelyä, joka johti näytelmään.”

Materiaalipankin tekstit muuttuivat näyttämölliseksi toiminnaksi kokeilemalla ja yhdessä ohjaten. Toiminnan kautta syntyi ensimmäinen käsikirjoitus. Sumpin dramaturgisena rakenteena oli kronologisesti etenevä suruprosessi, jossa oli surukaaoksen elementteinä aikavääristymiä ja paikalle ilmestyviä Roopen ihailemia taiteilijoita.

NOORA: “Kun Sumpin esityskausi oli ohi, alkoi kirjoitusprosessin vaikea vaihe numero kaksi. Näytelmää oli mietittävä pelkkänä näytelmäkäsikirjoituksena. Muutos oli alkuun vaikea. Kävin itse edelleen vahvasti läpi suruprosessia. Oli vaikeaa päästää irti omasta kokemuksesta ja katsoa Sumppia vain käsikirjoituksena. Oli kuitenkin tärkeää, että lopulliseen käsikirjoitukseen ei liittynyt liikaa meidän suruprosessia, vaan teksti toimii aidosti näytelmänä. Aluksi taistelin muutoksia vastaan. Kävimme ohjaajan (ja Roopen) kanssa pitkiä, hyviä keskusteluja. Pikkuhiljaa asia asettui paikoilleen ja oma koettu suru antoi tilaa tekstille. Opettelin tarkastelemaan käsikirjoitusta ulkopuolelta ja päästämään irti meidän ryhmän näkemyksestä Sumpista ja kirjoittamaan vain tekstiä. Kokemus oli hyvin opettavainen ja auttoi suruprosessin loppuun saattamisessa.”

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-3.png” title_text=”Sivunvaihto (3)” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Teatteri oli mun supervoima.”

“Tässä mustassa laatikossa asuu motivaatio. Motivaatio on tapahtumien syiden tietosanakirja. Se jaksaa kysyä miksi. Se jaksaa odottaa vastauksia. Tässä kohtauksessa motivaatio ponnistaa siitä, että teidän on vietävä tämä näytelmä loppuun mun puolesta. Teillä on supervoimana teatteriroolin suoja. Hyödyntäkää sitä ja uskokaa, että se toimii. Me ollaan aina tykätty leikkiä yhdessä. Tämä näytelmä on meidän tärkein yhteinen leikki.”

Viimeiset harjoitusviikot ja esityskausi olivat janan kaksi päätä: voimaannuttavaa ja raskasta. Näytelmä ei ollut kenellekään pelkkä näytelmä, vaan jokainen oli näyttämöllä oman surunsa ja ikävänsä kanssa. Näyttämöllä kaikki pitivät toisistaan aidosti huolta. Yleisön edessä oli turvallista olla. Se eli voimakkaasti jokaisen esityksen, joissa suru muuttui kollektiiviseksi kokemukseksi lohdutuksen sekä myötätunnon voimasta. Koimme tärkeäksi sen, että näytelmässä kuolemasta ja surusta saa puhua oikeilla sanoilla, jotka jokainen valitsee itse.

AAPO: “Enskassa oli ilmassa epävarmuutta ja tunne siitä että tapahtuisi jotain isoa. Se jokin “iso” oli koko yleisö ja me työryhmä itkemässä yhdessä esityksen jälkeen. En muista milloin olisin kokenut vastaavaa tunnevyöryä. Sitä kaikkea on vaikea pukea sanoiksi, mutta jokaisen paikalla olleen ilmeestä ja äänestä kuuli, että esityksen viesti ja merkitys kosketti kaikkia.”

VILMA: “Ei ole koskaan näytellessä pelottanut niin paljon kuin ensi-iltana. Oli äärettömän rankkaa olla lavalla, mutta samalla iloitsin suuresti siitä miten paljon lohtua muut ihmiset saivat siitä. Esitykset olivat turvallinen tila surulle ja saimme kaikki, näyttelijät sekä yleisö, yhdessä lohtua toisistamme.”

NIILO: ”Sumpin esittäminen yleisölle oli hienoa. Oli mahtavaa kuulla miten meidän esitys oli auttanut ihmisiä käsittelemään omaa menetystään tavalla tai toisella. Sitä ei aina ajattele miten suuren impaktin teatteriesitys voi tehdä toiseen ihmiseen.”

Sumpin koko esityskausi kesti vuodenkierron. Viimeinen esitys tapahtui Saksassa Kansainvälisillä nuorten teatterifestivaaleilla Scwäbich Hallissa Neues Globe teatterin täydelle katsomolle. Kansainvälisessä yleisössä tapahtui sama kollektiivinen surun jakaminen kuin Suomessakin. Teatterin ja empatian kieli on kansainvälinen.

AAPO: “Oli vapauttavaa päästää irti Sumpin henkilökohtaisesta puolesta edes yhden esityksen ajaksi ja nauttia täysillä esiintymisestä. Tuo viimeinen esitys oli täydellinen vertauskuva meidän ryhmämme matkalle: kuolemasta järkyttynyt ja epävarma porukka pystyi oman, huomattavasti tyypillisestä suruprosessista eroavan, matkan aikana käsittelemään niitä kaikkein vaikeimpia ja tärkeimpiä asioista ja rakentamaan niistä esityksen, joka on kaunein mahdollinen tribuutti elämälle ja menehtyneelle ystävälle.”

“Se mikä on tehty rakkaudessa, on tehty hyvin.”

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-4.png” title_text=”Sivunvaihto (4)” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ _builder_version=”4.16″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”]

“Elämä ja kuolema löytyvät samasta sanasta. Se sana on rakkaus.”

VILMA: “Sumppi oli mielestäni juhla. Muisto Roopesta sekä juhlistus elämälle, sille että hän sai olla täällä ja me saimme tuntea hänet.”

SUMU: “Ensisijaisesti kuvaisin kokemusta Sumpista ristiriitaisena. Sinne mahtui rajattomasti kauneutta, yhteisöllisyyttä ja oppimista. Koin tunnetta siitä, että nyt kyllä ollaan tekemässä jotakin aidosti merkityksellistä ja luulen, että tämä kokemus oli jaettu ryhmän kesken. Kolikon kääntöpuolena oli kuitenkin jäätävä, mahdoton, murskaava surun, shokin ja epäreiluuden tunne. Onko edes reilua, että näin hirveästä asiasta voi tehdä jotain hyvää? Eikö se ole suurinta välineellistämistä, mitä on? Molemmat kokemukset olivat yhtä todellisia eikä niiden sisäistä ristiriitaa pystynyt pitkään ratkaisemaan. En usko, että se on täysin ratkaistavissa. Lopulta kuitenkin löytyy rauha, ymmärrys siitä, että ei tarvitsekaan, sillä molemmille kokemuksille on tilaa.”

NIILO: “Sumppia tehdessä kuitenkin joutui käsittelemään sitä surua ja ikävää, niin paljon että sitä alkoi ymmärtämään paremmin. Nykyisin näen surun myös yhtenä työkaluna lavalla. Sitä kun on käynyt ihan pohjalla, niin sinne on helppo palata väliaikaisesti, mutta silloin on turvavaljaat mukana, että pääsee helposti myös takaisin ylös. Minusta myös tuntuu siltä, että Sumpin jälkeen vaikutun paljon enemmän ja aidommin lavalla kuin ennen.”

SUMU: “Sumppi on nykyään helpompaa nähdä itsenäisenä taideteoksena eikä vain ryhmämme henkilökohtaisena suruprosessina. ”Vain näytelmä” se ei kuitenkaan ikinä tule olemaan ja senkin kanssa on oppinut olemaan sinut.”

NOORA: “Jossittelu ei auta ja tapahtunut on tapahtunut, niin sen takia mä viitsin sanoa että mä oon kiitollinen, että sain kokea sen projektin ja sain kirjoittaa Roopen kanssa

NIILO: “Sumppi oli matka, jota en halua tehdä enään koskaan uudestaan, mutta olen onnellinen että se tehtiin.

AAPO: “Päivä päivältä saan paremmin kiinni esityksen nimestä löytyvästä ohjeesta, “Älä elämää pelkää”, ja koen olevani enemmän läsnä omassa arjessani. En pohdi enää missä olen puolen vuoden tai kuukauden päästä. Pystyn nauttimaan enemmän arjen tapahtumista ja tajuan, että teen joka päivä paljon siistejä juttuja! Ympärilläni on paljon upeita ihmisiä ja voin olla heistä kiitollinen joka päivä. En pelkää kohdata tulevaisuutta.”

[/et_pb_text][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2023/11/sumppi-2.jpeg” title_text=”sumppi 2″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_padding=”0px||0px||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto.png” title_text=”Sivunvaihto” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ admin_label=”Osio 1″ _builder_version=”4.18.0″ custom_padding=”||||false|false” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.16″ custom_margin=”|auto|-3px|auto|false|false” custom_padding=”13px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2023/11/sumppi-3-matala.jpg” title_text=”sumppi-3-matala” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” background_color=”#d9e2f3″ custom_padding=”50px|30px|50px|30px|false|false” global_colors_info=”{}”]

“Hei tyypit siellä. Hyvin te veditte. Teitte sen, mikä jäi meikäläiseltä kesken. Mä tiesin, että omiin porukoihin voi aina luottaa. Mustissa laatikoissa asuu hurjia sieluja.”

“Täällä huudetaan, nauretaan

Hengitetään, lauletaan, äänellään

Itketään ja murrutaan

Me ollaan koettu kaikkea ja se kaikki on oikein hyvin

Me ollaan sallittuja

Meidän teatterisalissa

Tässä mustassa laatikossa.”

Sumppi. Älä elämää pelkää.

Käsikirjoitus: Roope Kalanen, Heidi Parkkinen, Noora Särkkä

Näyttämöllä: Vilma Liikkanen, Aapo Loimalahti, Niilo Ruokoniemi, Aino Räisänen, Aava Salomäki, Sumu Schönberg, Susanna Sinkko, Noora Särkkä

Ohjaus: Heidi Parkkinen

Kantaesitys 14.5.2022

Esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat – Finlands Dramatiker och manusförfattare ty.

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” custom_margin=”||||false|false” custom_padding=”0px||0px|||” locked=”off” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ custom_margin=”50px||||false|false” custom_padding=”0px||0px|||” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-3.png” title_text=”Sivunvaihto (3)” _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” custom_padding=”||||false|false” box_shadow_style=”preset1″ global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.16″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_blurb alt=”Piia Kleimola – henkilökuva” image_icon_width=”128px” content_max_width=”1100px” _builder_version=”4.18.0″ header_level=”h6″ header_font=”|700|||||||” header_text_align=”center” header_font_size=”30px” body_font=”||||||||” body_text_align=”center” body_font_size=”19px” body_line_height=”1.3em” text_orientation=”center” custom_padding=”|12px||12px|false|false” border_color_all=”#FFFFFF” border_radii_image=”on|70px|70px|70px|70px” box_shadow_style=”preset4″ box_shadow_horizontal=”0px” box_shadow_vertical=”0px” image_max_width=”128px” locked=”off” global_colors_info=”{}”]

Heidi Parkkinen

Lappeenrantalaisen Taidekoulu Estaradin teatterilinjan vastuuopettaja

[/et_pb_blurb][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]