Pandemia on iskenyt voimakkaasti kaikkeen kulttuuriin, myös draama- ja teatterialaan. Keväällä 2020 COVID-rajoitukset pysäyttivät teatterit ja tanssiteatterit lähes puoleksi vuodeksi avatakseen ne myöhemmin tiukoin ja vaihtuvin rajoituksin. Vuoden kuluttua tilanne ei ole parempi ja kulttuurialaan kohdistuneet kuuden hengen kokoontumisrajoitukset ovat varmistaneet teatterien kiinnipysymisen. Poikkeusaikana moni alan oppilaitoksista on siirtynyt etäopetukseen, koulujen taide- ja taitoaineita on toteutettu koronarajoituksia huomioiden ja harrastustoimintaa on toteutettu etäyhteyksin.
Kriisitilanteessa testataan ihmisen resilienssiä; kykyä selviytyä ja toimia vaikeissa tilanteissa niihin mukautuen. Usea draama- ja teatteriohjaaja sekä opettaja mukautui
nopeasti uuteen tilanteeseen ja lähti ennakkoluulottomasti siirtämään draama- ja
teatteriopetusta verkkoon. Pandemia- aikana on etsitty, kokeiltu ja otettu käyttöön uusia ja erilaisia tapoja tehdä teatteria.
FIDEA-lehti on ollut mukana seuraamassa Pandemia-ajan tarjontaa turvallisesti omilta kotisohvilta käsin. Kuluneena vuonna on voinut osallistua niin Pohjoismaiseen Drama Borrealeen kuin kansainvälisen draama- ja
teatteriopetuksen päivän gaalailtaan unohtumatta lukuisia draaman- ja teatterin työryhmiä, koulutuksia sekä FIDEAn järjestämiä iltapulinoita. Kynnys osallistua on
madaltunut eikä majoitus- ja matkakuluja ole tullut.
Kuitenkin, jos pandemia-aika on jotain opettanut niin sen, että meillä on tarve vuorovaikutukseen toisen kanssa. Tilanteen normalisoituessa kouluissa ja
oppilaitoksissa tarvitaan varmasti draamassa ja teatterissa opittavia tunne- ja vuorovaikutustaitoja yhä kipeämmin paikkaamaan sosiaalisen eristäytymisen luomia
haasteita oppimisessa ja kaveritaidoissa.
Kirjoittaja on draamapedagogi ja laaja-alainen erityisopettaja. Hän toimii myös Mukula-teatterin ja lasten teatterikerhojen ohjaajana Etelä-Pohjanmaalla. Eevalta on ilmestynyt kirja Voimadraamaa (Draamatyö 2016).
[/et_pb_blurb][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]