Jyväskyläläinen Enni Junttila on aloittamassa tutkimusta, jonka keskiössä ovat lukiodiplomin suorittajien kokemukset saamastaan suullisesta palautteesta sekä lukiodiplomeiden arviointeja tekevien opettajien näkemykset arvioinnista teatterin kontekstissa. Tulevaisuudesssa tutkimusta olisi mahdollista hyödyntää teatterin lukiodiplomin arviointiohjeistuksen sisältöjä laadittaessa.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row admin_label=”row” _builder_version=”3.25″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_text admin_label=”Text” _builder_version=”4.9.4″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat”]Kerro vähän itsestäsi. Minkälainen teatteri- ja draamatausta sinulla on? Mitä teet nyt?
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row column_structure=”1_2,1_2″ admin_label=”row” _builder_version=”3.25″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat”][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_text admin_label=”Text” _builder_version=”4.9.4″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” hover_enabled=”0″ sticky_enabled=”0″]Olen Enni Junttila, jyväskyläläinen draamakasvatuksen opettaja. OIen harrastanut teatteria 14-vuotiaasta saakka, alkaen kotipaikkakuntani Lapinlahden nuorisoteatterista. Jyväskylässä olen toiminut useammassa harrastajateatterissa, kaikkein eniten ylioppilasteatterissa.
Lasten syntymän myötä teatterin harrastaminen on hieman vähentynyt, mutta työelämässä se on pysynyt mukana. Olen opettanut myös draamakasvatusta Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa reilun viisi vuotta.
Työskentelen vielä vähän aikaa Niilo Mäki Instituutissa projektisuunnittelijana ReadDrama-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan lukuteatteritoiminnan vaikuttavuutta 3.-4.-luokkalaisten hitaiden lukijoiden lukusujuvuuteen. Olen myös pikku hiljaa aloitellut tohtoriopintojani Jyväskylän yliopistossa humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan taidekasvatuksen oppiaineeseen.
[/et_pb_text][/et_pb_column][et_pb_column type=”1_2″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/iloinen-enni-muokattu.jpg” title_text=”Enni Junttila” align=”center” _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][/et_pb_image][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row admin_label=”row” _builder_version=”3.25″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_text admin_label=”Text” _builder_version=”4.9.4″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat”]Miten kiinnostuit teatterin lukiodiplomista tutkimusaiheena?
Omista näyttelijänkokemuksistani tiedän, kuinka paljon ohjaajan sanat merkitsevät, miten paljon palautetta omasta työskentelystään janoaa. Harrastajateatterifestivaaleilla on monesti ammattilaisista koostuva raati antamassa palautetta näkemästään esityksestä. Näissä usein iso osa palautteesta on osoitettu työryhmän ohjaajalle, joka saattaa olla ammattilainenkin, ei välttämättä nuori harrastaja.
Halusin keskittyä nuorten tekijöiden kokemuksiin saamastaan palautteesta ja arvioinnista. Teatterin lukiodiplomi on selkeärajainen konteksti, jonka äärellä on hyvä kohdistaa tutkimuksellinen katse opiskelijan saamaan palautteeseen ja arviointiin omasta taiteellisesta työskentelystään.
Kiinnostuin teatterin lukiodiplomin arvioinnin tutkimisesta siksi, että ylipäätään pidän kouluarviointia haastavana asiana. Arviointiin tarvitsee paljon asiantuntemusta, osaamista ja kokemusta, jotta se toteutuu aina eettisesti ja hyvin, vaikka kyseessä olisi sellainenkin oppiaine, jossa oikea ja väärä, hyvä ja heikko osaaminen tai vaikka onnistuminen on selvärajaisesti määriteltävissä. Kun kyseessä on taideaine, ja teatterin tekijöillä vielä oma elämysmaailma, omat kokemukset ja näyttelijöiden kohdalla vielä oma keho ja ääni käytössä olevana instrumenttina, on onnistumisen määrittely mielestäni vielä vaikeampaa.
Ennen kaikkea tavoite ja tahto arvioida opiskelijan oman taiteellisen tuotos sensitiivisesti, opiskelijaa ja tämän työtä kunnioittaen kuulostaa isolta haasteelta. Kuinka opettaja voi arvioida objektiivisesti taiteellista tuotosta arvosana-asteikolla, tukenaan vain muutaman virkkeen mittaiset määritelmät tietyn arvosanan vaatimuksista? Oma kysymyksensä on myös teatterin lukiodiplomityön esityksen jälkeinen suullinen palautetilaisuus. Miten tuon tilaisuuden voi hyödyntää antamalla oppilaalle oikealla tavalla eteenpäin suuntaavaa palautetta, jotta oppilas saa eväitä ja kannustusta tulevaan taiteelliseen työskentelyyn?
Tutkimuksesi on vasta alussa, mutta mihin keskusteluun haluat tutkimustyölläsi osallistua?
Tavoitteenani on tutkia lukiodiplomin suorittajien kokemuksia saamastaan suullisesta palautteesta sekä lukiodiplomeiden arviointeja tekevien opettajien näkemyksiä arvioinnista teatterin kontekstissa. Olisi upeaa, jos tekemäni työ osaltaan vaikuttaisi esimerkiksi teatterin lukiodiplomin arviointiohjeistuksen sisältöihin. Tällä hetkellä ne minusta vaikuttavat sellaisilta, että niiden perusteella arviointi on mahdollista suorittaa kovin moninaisilla tavoilla, opettajan näkemyksen ja kokemuksen mukaan. Onko näissä kriteereissä jonkinlaista mahdollisuutta tarkennuksiin, jotta yhdenmukaisempi arviointi toteutuisi?
En ole itse koskaan arvioinut oikeita lukiodiplomisuorituksia, vaikka olen niitä jonkin verran nähnytkin. Uskon kuitenkin, että kaikki draamaa ja teatteria Suomen lukioissa opettavat opettajat tahtovat oppilailleen kaikessa parasta mahdollista, enkä epäile yhtään opettajien taitoja arvioida oppilaitaan. Olen kuitenkin jäänyt miettimään, olisiko mahdollista tarjota opettajille silti vielä parempia työkaluja oman opettajuuden ja taiteen arvioinnin tukemiseksi.
Olen myös tavannut draamaopettajia, jotka eivät ole erityisen mielissään siitä, että lukiolaisten teatterityöskentelyä täytyy arvottaa arvosana-asteikolle, tai he kokevat arkuutta siinä, että miksi heidän pitäisi osata arvioida taiteellista työskentelyä, eihän sitä oikein edes voi! Diplomia suorittaville tämä arviointi on kuitenkin tehtävä, joten on syytä miettiä, miten tämä on tehtävissä parhaalla mahdollisella tavalla, opiskelijaa rikkomatta ajattelemattomin sanankääntein, opiskelijaa työskentelyssään eteenpäin auttaen hyvin rakennetuin perusteluin ja opiskelija aidosti kohdaten.
Minulla ei tietenkään ole näihin kysymyksiin vastauksia, mutta olen kiinnostunut perkaamaan asiaa lisää! Yksi keino tähän voi olla se, että saisimme kuvaa siitä, mitä teatteritaiteen arvioinnilla tällä hetkellä käytännössä tarkoitetaan, miten sitä toteutetaan, ja millaisia kokemuksia lukiolaisilla tästä on.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][et_pb_row _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default” custom_padding=”35px|||||”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_image src=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/05/Sivunvaihto-2.png” title_text=”Sivunvaihto (2)” _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default” custom_margin=”||2px|||” custom_padding=”||35px|||”][/et_pb_image][et_pb_blurb title=”Timo Raita” image=”http://135.181.236.180/~xvpchsolwjgqfide/content/uploads/2021/04/Timo-Raita-Toimituskunta.jpeg” alt=”Timo Raita on FIDEA-lehden toimituskunnan jäsen” image_max_width=”128px” content_max_width=”1100px” _builder_version=”4.9.4″ header_level=”h6″ header_font=”|700|||||||” header_text_align=”center” header_font_size=”30px” body_font_size=”20px” body_line_height=”1.3em” text_orientation=”center” custom_padding=”|12px||12px|false|false” border_color_all=”#FFFFFF” border_radii_image=”on|70px|70px|70px|70px” box_shadow_style=”preset4″ box_shadow_horizontal=”0px” box_shadow_vertical=”0px” locked=”off”]Toimittaja on teatteri-ilmaisun ohjaaja (TIO) ja teatteriopettaja (TeM). Hän on johtanut Lahden kansanopiston teatterikoulutusta ja Riihimäen nuorisoteatteria sekä opettanut Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Nykyisin Timo valmentaa oman yrityksensä kautta kaiken tasoisia näyttelijöitä ja uskoo, että näyttelemällä voi kehittää itsesäätelytaitoja. FIDEA-lehden toimitukseen hän tuli alkuvuodesta 2021.
[/et_pb_blurb][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]